Kategoriat
villiruoka

Villiruokaa talvella?

Suomen luonto on talvisin melko karu paikka etsiä ravintoa, niin eläimille kuin ihmisillekin. Parasta onkin kuivata, säilöä, suolata, pakastaa ja hapattaa mahdollisimman runsaasti kesän ja syksyn satoa talven varalle.

Näin marraskuussakin löytyy vielä useita sienilajeja, esimerkiksi suppilovahvero kestää hyvin ensimmäisiä yöpakkasia. Myöhäisiin lajeihin kuuluvat myös muun muassa hallavahakas, kuusilahokka ja talvijuurekas. Moneen kertaan jäätyneet ja sulaneet sienet on kuitenkin parasta jättää poimimatta.

Marjoista karpaloita voi poimia talvellakin, etenkin etelässä jos suolla on vain ohut huurrekerros jonka alta varvut ja marjat vielä erottaa. Edellisen kauden karpalot ovat mainiota villiruokaa keväälläkin lumien sulettua.

Kasveista voi hyödyntää havupuiden havuja, lähinnä mausteena sillä sellaisenaan ne eivät sovi ravinnoksi. Kallioimarretta eli mesijuurta voi poimia läpin talven. Esiintymispaikat voi merkitä itselleen talteen jolloin kasvia löytää myös lumen alta. Juuret ovat makean lakritsaisia.

Jäkäliä on käytetty perinteisesti lähinnä hätäravintona, ja rohdoksina kansanlääkinnässä. Lajeista islanninjäkälää on hyödynnetty jahina ja myös viinanpolton raaka-aineena. Jäkälät on esikäsiteltävä ja suuret määrät jäkälää voivat aiheuttaa vatsavaivoja.

Kasvinosien ja jäkälän osalta on talvellakin syytä muistaa että poimiminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Talvella metsästetään muun muassa jänistä, ja osaa metsäkanalinnuista, ja lähes kuka tahansa voi hankkia tuoretta kotimaista kalaa pilkkimällä.

Kategoriat
villiruoka

Hyönteiset ravintona

Suomessa on rikas villiruokaperinne, mutta hyönteisiä ei täällä perinteisesti ole mielletty sopivaksi ihmisravinnoksi. Monissa jo pelkkä ajatus hyönteisten syömisestä herättää kammoa.

Vielä antiikin aikana hyönteisiä syötiin myös Euroopassa, mutta perinne hävisi lähes kokonaan. Hyönteisravintoon turvauduttiin ainoastaan satunnaisesti sodan ja pulan aikoina.

Kaakkois- ja Itä-Aasian ja Afrikan ruokaperinteisiin hyönteiset kuitenkin kuuluvat edelleen. Itä-Aasiassa ravinnoksi käytetään ennen kaikkea silkkitoukkien koteloita. Afrikassa syödään muun muassa perhosentoukkia, tunnetuimpana eteläisen Afrikan Mopane-toukat sekä suurina parvina esiintyvät kulkusirkat. Myös Meksikossa ja Etelä-Amerikassa hyönteisiä hyödynnetään monipuolisesti ravinnoksi.

Globaalisti hyönteisten syöminen on siis arkipäiväistä suuressa osassa maailmaa. Euroopassa, myös Suomessa, asia on noussut esiin viime vuosina etenkin ilmastonäkökulmasta. Hyönteisproteiinissa nähdään mahdollisuuksia kuormittavan lihantuotannon korvaajana. Hyönteiset voivat syödä sellaisia biotalouden sivuvirtoja joita perinteisessä lihantuotannossa ei voida käyttää. Hyönteisten kasvatus kuluttaa myös vettä merkittävästi vähemmän.

Selvitetty on etenkin kasvatettavia hyönteisiä, kuten sirkkoja, ei niinkään villinä luonnosta pyydystettäviä. Suomessa elintarvikelainsäädäntö oli pitkään esteenä, kauppa sallittiin vasta vuonna 2017. Elintarvikehyönteisiksi on nyt luokiteltu seitsemän eri sirkkalajia, mehiläisen toukat, isovahakoisa, kuningasjauhomato, jauhopukin sekä kahden tunkkarilajin toukat.

Ihmisille myytävien elintarvikkeiden ohella hyönteisten proteiinia voidaan käyttää myös kotieläinten ja lemmikkien rehuissa.

Vielä hyönteisiä ei tuoteta kovin laajamittaisesti, vaan kyse on ollut enemmän pilottikokeilusta ja harrastekasvattamisesta. Euroopan suurimmaksi tähdännyt Loviisan sirkkatehdas lopetettiin jo rakennusvaiheessa.

Vielä on alan tulevaisuus on siis epävarmaa. Jääkö hyönteisravinto kuriositeetiksi jota kokeillaan kerran vai tuleeko siitä osa uutta suomalaista ruokaperinnettä?

Kategoriat
villiruoka

Villiruokaa Suomen luonnosta

Villiruokaa ovat Suomessa luonnonvaraisina kasvavat marjat, sienet, villivihannekset ja -yrtit, järvi- ja merikalat, riista ja poronliha. Meillä luontomme on siis suoranainen aarreaitta terveellistä ravintoa, josta paljon voi hyödyntää kuka tahansa ilmaiseksi jokamiehenoikeuksilla.

Luonto kestäisi nykyistä suuremman sadonkorjuun useimpien raaka-aineiden osalta. Marjastaminen on koko kansan harrastus, mutta etenkin kevään ja alkukesän villiyrtit ja villivihannekset ovat monelle vieraita.

Villiruoan monipuolisemmalla hyödyntämisellä on monia positiivisia vaikutuksia:

  • Villiruoka on terveellistä ja sopii erinomaisesti osaksi Itämeren ruokavaliota
  • Ainesten keruu on mainiota hyötyliikuntaa ja luonnossa oleskelu parantaa myös henkistä hyvinvointia
  • Luonnontuotteiden kerääminen sopii osaksi kestävää kotimaan matkailua muun muassa kalastusreissujen muodossa
  • Osalle ihmisistä villiruoka voi muodostaa tulonlähteen ja työllistää muitakin yritystoiminnan kautta